Sähköä tuulesta ja auringosta

Vaaran laellakin voi asua sähköverkon ulkopuolella mukavasti, kun luottaa sähköntuotannossa tuulivoimaan ja aurinkoenergiaan.

 

Maisemat Hannu Mäkisen kodista Inarin Joukkaisvaaran laelta eivät enää upeammat voisi olla. Näkymät aukeavat esteettä joka suuntaan. Rakennustarkastajakin kehui hyväksi paikaksi rakentaa, kun tuli rakennuspaikkaa vuonna 1998 katsomaan.

Hannu rakensi 30-neliöisen, terassien kaikilta neljältä sivulta ympäröimän talonsa alun perin mökiksi. Sittemmin se on ollut hänen kotinsa jo seitsemättä vuotta. Vapaa-ajan asunnossa sähköä ei vielä paljoakaan tarvittu ja vaikka sähkölinja kulkee vaaran juurella 300 metrin päässä, mies tuli toimeen yhdellä 65-wattisella aurinkopaneelilla.

Kuva Hannu Mäkinen

Kun Hannu muutti etelästä kokonaan vaaran laelle, hän mietti sähkökysymystä uudelleen.  ”Kysyin paikallisesta yhtiöstä tarjousta sähköverkkoon liittymisestä. Hinta olisi ollut jotakuinkin 12 000 euron luokkaa, mutta tarkalleen en tiedä, sillä sitä tarkempaa tarjousta ei sitten 1,5 vuoden kuluessa koskaan saapunut”, hän naurahtaa.

Parempi niin, sillä siinä vaaran laellahan riittää ilmaista aurinko- ja tuulienergiaa. Kesällä aurinko paistaa pohjoisessa parhaimmillaan – kuten tiedetään – suorastaan vuorokauden ympäri. Parin kuukauden ajan se on itse asiassa koko ajan näkyvissä. Vaaran laella riittää myös tuulta. Varsinkin silloin, kun aurinko ei paista.

 

Puhdasta luonnon energiaa

Elokuussa 2011 Hannu siirtyi tuulivoima-aikaan, kun Finnwindin 4 kW:n Tuule C200 pyörähti käyntiin.

Vaaralla riittää tuulta, mutta olosuhteet ovat myös haastavat. Suoran tuulen lisäksi tuulessa on pyörteitä, sillä maatuuli nousee vaaran rinnettä ylös. Joulukuisessa lumimyrskyssä tuulimittari näytti huippua 22 m/s. Hyvä puoli tuulisessa tontissa on tietysti luotettava sähköntuotto; parhaimmillaan viikossa huikeat 180,7 kWh.

Viiden vuoden ajalta sähköä on saatu vuorokaudessa keskimäärin 8,7 kWh ja keskivuosituotto neljän vuoden aikana on ollut 3 376,58 kWh. Vaihteluväli vuodessa on tuulisuudesta riippuen 3 689 – 2 851 kWh.

Kuva Hannu Mäkinen

Myös Hannun aurinkosähköjärjestelmä on vuosien mittaan laajentunut. Aurinkosähköä talouteen tuotti vähitellen neljä 85:n watin paneelia ja vuonna 2014 hän täydensi järjestelmäänsä vielä 1 000:lla watilla aurinkopaneeleja. Aurinkosähköpaneelien yhteisteho on siis nykyisin 1340 W.

Hybridijärjestelmään kuuluu akkujärjestelmä: kuusi 230 Ah:n tavallisia kuorma-auton lyijyakkuja sekä 5,5 kW:n dieselaggregaatti.

Akusto on Hannun mukaan toiminut hyvin, etenkin sen jälkeen, kun hän rakensi niille lämpöeristetyn, alaosaltaan hiekalla täytetyn kopin, joka pysyy lämpökaapelin avulla nolla-asteisena. – Kalliita ”hyytelöakkuja” ei todellakaan tarvita.

 

Hybridijärjestelmä toimii

Aurinkosähkövoimalansa tuottoa Hannu ei ole mitannut eikä tiedä tarkalleen sähkönkulutustaan. Polttoöljynkulutuksensa hän tietää tarkalleen.

Alkuvuosina, kun talossa oli vain pari aurinkopaneelia, sitä saattoi kulua toistatuhatta litraa vuodessa. Vuosina 2013-14, kun käytössä oli jo tuulimylly, mutta ei vielä viimeisintä 1 000 watin aurinkosähköpaneelilisäystä, polttoöljyä kului vain 160 litraa.

Hannulla on kodissaan kaikki normaalit sähköä kuluttavat kodinkoneet ja viihdevempaimet televisiosta jääkaappiin, pakastimeen, mikroaaltouuniin ja kahvinkeittimeen. Hän sanoo, ettei mitenkään pyri pihistelemään sähköä, vaikka ei sitä entisenä sähköalan ammattilaisena missään tapauksessa tuhlaakaan. ”Tällaisen järjestelmän kanssa on tietenkin järkevää, ettei jätä turhaan valoja palamaan tai kahvinkeitintä tuntikausiksi päälle. Mitään ei kuitenkaan tarvitse jättää tekemättä siksi, ettei sähköä riittäisi”, hän huomauttaa.

 

Erämaan rauhassa mukavasti

Hannun tuulivoimala sijaitsee 30 metrin päässä rakennuksesta eikä sen pyöriminen häiritse hänen mukaansa millään tavalla. Myös aggregaatti on sijoitettu ja äänieristetty niin onnistuneesti, että Hannu pitää mökissä valoa päällä sen ollessa käynnissä, ettei se unohtuisi vahingossa päälle.

Hannu Mäkisen off grid-voimala tuottaa sähköä hänelle, newfoundlandinkoira Einarille, leonberginkoira Urpolle sekä perheeseen pian liittyvälle pitkäkarvaiselle bernhardinkoiranpennulle riittävästi niin, että he saavat asua erämaan rauhassa kauniissa vaaramaisemassa mukavuuksista tinkimättä.

En lähtisi täältä mihinkään. Vaaran laella on tilaa hengittää ja niin hiljaista, että kuulee omat ajatuksensakin”, Hannu sanoo. Sähköä hänen paratiisissaan kuitenkin tarvitaan.

Täysin ilman sähköä pelkän kynttilän valossa asuminen ei ole enää tätä päivää”, Hannu huomauttaa.

 

Teksti

Dakota Lavento

Kuvat

Hannu Mäkinen

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää seuraavia HTML tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>