Tarina tavallisen omakotiasujan vaiheista energian pientuottajaksi

Nurmijärveläinen Tapio Tuomi ryhtyi elokuussa energian pientuottajaksi. ”Kiinnostunut? Pah, olen koukussa!”, korjasi Tuomi, kun häneltä nyt uteli suhtautumisestaan lähienergiaan. Annetaan Tapion itse kertoa taipaleestaan tavallisesta omakotiasujasta koukuttuneeksi pientuottajaksi.

Olen asunut kohta 6,5 vuotta vaimoni kanssa isossa (n. 250 m2) sähkölämmitteisessä omakotitalossa Nurmijärven perukoilla. Taloa ostaessa usein käyttäytyy samoin kuin autoa ostettaessa: aivot narikkaan ja tunnetta peliin.

Isot sähkölaskut tulivat nopeasti tutuiksi (vuosikulutus pyörii n. 32 000 kWh:ssa). Alusta lähtien varaava takka lämpesi joka päivä. Takan vaikutusta sähkölaskun suuruuteen on vaikea arvioida, mutta sen lämmössä oli hyvä ihmetellä maailman menoa ja erityisesti miten suoran sähkölämmityksen tehokkuutta suunnitellaan parannettavan. No eipä tavallinen ihminen moisista mitään ymmärtänyt. Sen verran, että uusien talojen lämmitykseen on vaikka kuinka tehokkaita vaihtoehtoja. Mutta entäs vanhat talot?

Varmaan jatkaisin ihmettelyä ja kiroilisin insinöörien kryptisiä lyhenteitä ja desimaalinen lukumäärällä hifistely, mutta minua potkaisi onni kahden ex-työkaverin (ja nykyisin pelkkiä kavereita) Karoliina Auvisen ja Johanna Kirkisen vastailtua sitkeästi uteluihini. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää energiatehokkuuden vaihtoehdoista. Kiinnostus nousi niin kovaksi, että asiaa juurikaan ajattelematta liittyin Lähienergialiiton jäseneksi lokakuussa 2013. Eikä aikaakaan, kun olin tuotantoryhmän mukana uppoutunut muun muassa tullin lakitulkintojen korjaamiseen.

Tämän kesän helteet edesauttoivat mielessä pyörinyttä ideaa hankkia aurinkopaneeleita. Intoa hidasti se, ettei oikein tiennyt mitä pitäisi hankkia. Onneksi törmäsin Facebookissa juttuun lahtelaisesta perheestä, joka oli juuri hankkinut aurinkosähkölaitteiston. Välittömästi jutun lukemisen jälkeen pistin Jounille Playgreen Finlandiin sähköpostin. Sovimme, että hän tulee vierailulle seuraavana lauantaina. Ei kauaa kestänyt ja mies oli jo katolla tutkimassa paikkoja. Vajaan tunnin keskustelun perusteella selvisi, että meidän olisi hyvä hankkia aurinkopaneeleita ja ilmalämpöpumppu. Pysyin kärryllä koko tapaamisen ajan ja sain lupauksen, että tarjous tulee mahdollisimman pian. Niin kävikin, kun seuraavana päivänä sähköpostissa tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Oma mielikuva hinnasta oli ollut huomattavan paljon suurempi, joten tarjous oli helppo hyväksyä hetken miettimisellä.

On tunnustettava, että päätöstä ei tehty minkään tarkan ROI tai muun vastaavan laskennan perusteella. Päätös pohjautui enemmänkin tunteeseen, että tehdään hyvä päätös. Ajatuksissa oli myös, että jatkossa tämän kokoisen talon jälleenmyyntiarvo varmasti nousee. Muutosta ei tehdä pelkällä puheella, tarvitaan tekoja. Nyt meiltä löytyi rohkeutta tehdä niin.

Tätä kirjoitettaessa (26.9.2014) aurinkopaneelit ovat olleet toiminnassa 24 päivää ja ne ovat tuottaneet 400 kWh sähköä. On ollut oikeastaan yllättävää, että meidän hankintaan ollaan varauksetta iloisia. Vaikka ikuinen optimisti olenkin, niin odotin skeptisyyttä tämän tarpeellisuudesta ja/tai taloudellisesta kannattavuudesta. Enää en välitä, vaikka sellaiseen törmään. Olen täysin vakuuttunut, että teimme oikean päätöksen ja oikeaan aikaan.

PS. Insinöörihenkisile tiedoksi: aurinkosähköjärjestelmä 4,6kWp (18 x Naps Saana 255 aurinkopaneeli = 28,8 m2 ja SolarMax 8MT verkkoinvertteri. Mahdollisuus tuplata aurinkopaneelit) ja Mitsubishi MSZ-FH25 ilmalämpöpumppu.

Kirjoittaja:

Tapio Tuomi
Suomen Lähienergialiitto ry
tapio(at)lahienergia.org

Ensimmäisen vuodet kokemukset ja toteutuneet säästöt löytyvät omasta kirjoituksesta.