Kotimainen energia luo hyvinvointia, mutta miksi siihen siirtyminen on niin vaikeaa?

Viime aikoina kotimaisen energian hyödyt ovat alkaneet nousta otsikoihin, kun työttömyys vaivaa ja kauppatase sakkaa. Suomi käyttää vuodessa ulkomaisiin energiatuotteisiin 8,5 miljardia euroa. Suurin osa tuontienergiasta on Venäjältä tulevia fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä, kaasua ja kivihiiltä.

Professoriryhmän “Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla” -raportin mukaan uusiutuvaan energiaan siirtyminen voisi synnyttää vuoteen 2030 mennessä Suomeen 50 000 uutta työpaikkaa.

Suomella on niin valtavat uusiutuvan energian potentiaalit, että voisimme olla täysin energiaomavaraisia. Mutta miksi sitten kotimaiseen uusiutuvaan energiaan siirtyminen on niin vaikeaa?

Viisi mielestäni keskeisintä energiakäännettä jarruttavaa tekijää ovat:

1. Fossiilisten polttoaineiden kilpailukykyä pidetään yllä tukien avulla

Fossiilisia polttoaineita tuetaan edelleen enemmän kuin uusiutuvia energialähteitä. Fossiilisten tuet olivat vuonna 2011 yli 600 miljardia kun uusiutuvia tuettiin 88 miljardilla dollarilla.  Kun tähän vielä lisätään epäsuorat tuet, fossiilisten polttoaineiden tuki on jopa lähes 2 biljoonaa dollaria globaalisti. Myös Euroopassa fossiilisia ja ydinvoimaa tuetaan edelleen enemmän kuin uusiutuvia energialähteitä. Suomen valtio tukee yritysten energian käyttöä suorasti tai epäsuorasti 2,7 miljardilla eurolla.

2. Sijoittajat karttavat poliittisista syistä epävarmoja investointeja

Siitä huolimatta, että energia-alaa pidetään markkinaehtoisena, on sillä todellisuudessa hyvin säännellyt markkinat. Investointien hintalappu pohjautuu suorasti ja epäsuorasti poliittisiin päätöksiin kuten veroihin, päästökauppaan, tariffeihin, maankäytön sääntelyyn ja lupaprosesseihin. Sijoittajat ja investorit pitävätkin usein energiahankkeissa poliittista epävarmuutta kaikista suurimpana riskinä. Mistä voi tietää sijoituksesta syntyvän tuoton ja otollisimman investointihetken, jos systeemit muuttuvat muutaman vuoden välein?

3. Keskitetty ja hajautettu energia toimivat erilaisten liiketoimintamallien pohjalta

Energiabisneksen muutos on varsin analoginen murrokseen, jossa lankapuhelimista siirryttiin älypuhelimiin. Lankapuhelinten aikana yritykset saivat tuloja puheaikaan sidotuista taksoista, kun nykyään suurin bisnes tapahtuu älypuhelinten sovellusten ja palvelujen ympärillä. Lisäksi uusiutuvien energiamuotojen optimaalinen hyödyntäminen vaatii usein erilaisia toimintatapoja kuin fossiilinen energia, vaikka hyödynnettäisiin vanhojakin liiketoimintamalleja. Perinteinen energiateollisuus on varsin konservatiivinen ala. Useimmille yrityksille on helpompaa vastustaa muutosta kuin lähteä itse uudistamaan liiketoimintamalleja.

4. Kuluttajien itse hallitsema energia aiheuttaa perinteisille energiayhtiöille tappioita

Kuluttajien omat sähköntuotanto- ja kysyntäjoustolaitteet tekevät sähkön myyntiyhtiöille asukkaiden kulutuskäyttäytymisen ennustamisen vaikeammaksi, mikä vaikeuttaa yritysten voiton maksimointia sähkömarkkinoilla.

Toisaalta tuuli- ja aurinkosähkö menevät ilmaisen polttoaineen vuoksi sähkömarkkinoilla muiden tuotantomuotojen ohi, joskus yllättäenkin. Tämä taas johtaa siihen, että muita energialaitoksia ei tarvitsekaan käyttää niin paljon kun niiden omistajien näkökulmasta olisi taloudellisesti toivottavaa. Ja näin uusiutuva energia pienentää taas energialaitosten tuottoja.

5. Suomella ei ole cleantechin kasvua tukevaa energiapolitiikkaa

Suomessa energia on käsitelty osana perinteistä teollisuuspolitiikkaa ja EU:sta satelevia ympäristövelvoitteita, eikä kotimaista energiaa ole nähty talouskasvun ja työpaikkojen lähteenä. Suomen hallituksen mielestä Suomi ei tarvitse EU:ssa enää omaa uusiutuvan energian tavoitetta vuoden 2020 jälkeen siitä huolimatta, että cleantech ja biotalous nähdään keskeisinä kasvualoina. Vertailun vuoksi esimerkkejä muiden maiden tavoitteistaSkotlanti 100% uusiutuvaa sähköä vuoteen 2020 mennessä, Saksa 50% uusiutuvaa sähköä vuoteen 2030 mennessä ja Tanska 100% uusiutuvaa energiaa vuoteen 2050 mennessä.

Nykyisen energiapolitiikan perusteella poliitikot vaikuttavat elävän edelleen siinä uskossa, että perinteinen teollisuus nousee uuteen kasvuun palauttaen menetetyt työpaikat. Linkkiä ilmastopolitiikan ja uuden liiketoiminnan kehittämisen välillä ei ole hahmotettu. Monet muut maat ovat kuitenkin laatineet tavoitteitaan nimenomaan elinkeinopoliittisista lähtökohdista. Olisiko Suomessa jo aika herätä siihen, että elämme nykyään 2010-luvulla?

Kunnianhimoiset tavoitteet ja todelliset toimenpiteet, joilla uusille energiateknologioille ja -palveluille luodaan kotimarkkinoita olisi osoitus siitä, että Suomi on oikeasti valmis uudistumaan. Mitä nopeammin suomalainen teknologia- ja energiateollisuuskin tämän ymmärtävät, sen parempiin tuloksiin päästään.

 

Karoliina Auvinen

Lähienergialiiton tuotantotyöryhmän puheenjohtaja