Kansalaislähtöisen lähienergian haasteet Suomessa

Vuosi 2016 oli maapallon mittaushistorian lämpimin. Maailman Ilmatieteen järjestö raportoi maapallon keskilämpötilan olleen 1,1°C korkeampi esiteolliseen aikaan verrattuna. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on aikamme suurimpia kriisejä ja sen hillitseminen vaatii meiltä puheiden sijaan konkreettisia tekoja. Nyt onkin tärkeämpää kuin koskaan tehdä energiapolitiikkaa, joka auttaa saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet, ei jarruta niitä. Kansalaislähtöinen lähienergia olisikin erinomainen keino lisätä uusiutuvan energian määrää sekä muuttaa kansalaiset passiivisista kuluttajista aktiivisiksi energiakansalaisiksi.

 

Alueelliset energiaratkaisut ovat viime vuosina uusiutuvan energian kasvun myötä herättäneet kiinnostusta maailmalla. Erityisesti kansalaislähtöinen lähienergia, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan uusiutuvalla energialla kansalaisten ja yhteisöiden paikallisesti ja pienimuotoisesti tuottamaa energiaa, on kasvattanut suosiotaan. Muun muassa Saksassa, kansalaisten ja yhteisöiden rooli aurinkoenergian yleistymisessä on ollut merkittävä ja aktiiviset kansalaiset ovat olleet mukana uudistamassa maan energiajärjestelmää. Suomessa kansalaislähtöinen lähienergia ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota ja aihetta on sivuttu varsin vähän myös akateemisessa tutkimuksessa. Jyväskylän Kauppakorkeakoulun ja Maan Ystävät ry:n yhteisen tutkimusprojektin tavoitteena oli kuroa umpeen tätä akateemisessa tutkimuksessa olevaa aukkoa ja löytää syitä lähienergian marginaaliseen asemaan Suomessa.

Tutkimuksen mukaan syyt nykytilanteeseen ovat moninaiset. Teknologisella tasolla uusiutuvan energian tuotannon ajoittaisuus asettaa luonnollisesti valtavat haasteet, joita ei ole vielä kyetty ratkaisemaan; miten taata, että energiaa on käytössä kulutusta vastaava määrä? Teknologiset haasteet eivät kuitenkaan yksin selitä lähienergian heikkoa asemaa Suomessa. Kansallisella tasolla yhtenä keskeisenä esteenä nähtiinkin nykyinen lainsäädäntö, joka on rakennettu tukemaan keskitettyä energiantuotantoa eikä siten kannusta kansalaisia energian tuottajiksi. Tästä osoituksen erityisesti vaihteleva ja hankala lupaprosessi, jonka nähtiin rasittavan liiaksi kansalaisia. Osa asiantuntijoista toivoi myös nykyisiin sähkön siirtohintoihin muutoksia, sillä nykyisellään erityisesti yhteisölliset projektit eivät ole taloudellisesti kannattavia, jos sähkö kulkee paikallisen sähköverkon kautta.

Ruohonjuuritasolla isoimmaksi esteeksi tunnistettiin kansalaisten osaamisen puute sekä konkreettisten mallien ja esimerkkien puuttuminen julkisesta keskustelusta. On kuitenkin huomattava, että osaamisen puute itsestään ei muodosta estettä, jos tarjolla on tukea. Tutkimuksen aikana kuitenkin kävi selkeästi ilmi, että näin ei ole. Kansalaisille ei ole tarjolla selkeää tukiverkkoa minkä puoleen kääntyä investointivaiheessa. Epävarmuus omasta osaamisesta nostaa investointikynnystä entisestään. HINKU -kuntien järjestämät kimppahankinnat ovatkin vieneet kehitystä oikeaan suuntaan ja tarjonneet ratkaisua kyseiseen ongelmaan.

Tutkimuksessa tunnistetut esteet yhdessä johtavat nykyisen kaltaiseen tilanteeseen, jossa yksittäisiä hankkeita on siellä täällä. Tällöin volyymin ylös ajaminen on hankalaa. Pienet ja pirstaleiset kotimarkkinat estävät myös paikallisia yrityksiä saamasta tarpeellisia referenssejä kansainvälisille markkinoille pyrkiessään. Osa asiantuntijoista korostikin, että viennin edistämisen kannalta olisi taloudellisesti järkevää tukea suomalaisia cleantech -yrityksiä, jotka kehittävät älykkäitä sähköjärjestelmiä. HINKU -kunnille voitaisiin esimerkiksi antaa lainsäädännössä erityisasema kokeilualueina ja toimivat ratkaisut voitaisiin skaalata isompaan mittakaavaan.

Vaikka esteistä ja niiden ratkaisuista oli selvää erimielisyyttä asiantuntijoiden kesken, yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä että kansalaisomisteisen lähienergian lisäämiseksi prosessin tulisi olla mahdollisimman helppo ja yksinkertainen. Tutkimuksen tulokset voisikin tiivistää hyvin vanhaan sananlaskuun; pienistä puroista syntyy iso virta. Muutos kohti kansalaislähtöistä lähienergiaa syntyy asteittain lukuisten poliittisten tukitoimenpiteiden seurauksena. Kansalaislähtöinen lähienergia yleistyy Suomessa ainoastaan, jos toimintaympäristö muuttuu sitä tukevaksi. Tämä vaatii myös ruohonjuuritasolla kansalaisilta aktiivisuutta haastaa päättäjiä. Muutos ei synny itsestään, sitä pitää vaatia.

 

Anu Aukeala

Kirjoittaja on tehnyt pro gradunsa Jyväskylän Kauppakorkeakoulun Corporate Environmental Management –maisterilinjan ja Maan Ystävät ry:n yhteiseen tutkimusprojektiin, jonka tavoitteena oli tunnistaa nykyiset haasteet erityisesti yhteisöllisen lähienergiantuotannon leviämiselle Suomessa. Pro graduun haastateltiin 10 johtavaa energia-alan asiantuntijaa Suomessa keväällä ja kesällä 2016.

Lataa gradu tästä linkistä Anu Aukeala, gradu CEM 2017

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää seuraavia HTML tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>