Aktiiviset kansalaiset uudistavat energiajärjestelmää

Sunnuntaina 7.2.2016 tuhannet kotitaloudet katkaisivat sähköt pääkytkimestä vapaaehtoisesti 15 minuutiksi Carunan sähköverkossa. Kyseessä oli sosiaalisessa mediassa levinnyt tempaus ja vastalause Carunan suunnittelemia noin 35 % suuruisia hinnankorotuksia vastaan.

 

Sähköverkon käytön hinnoittelu on sensitiivinen asia. Kun haastattelin uusiutuvan energian pientuottajia, esille nousi usein energiaomavaraisuuden ja energia-autonomian käsite. Ihmiset halusivat varmistuksen siitä, että voivat vaikuttaa omiin energiakustannuksiin tulevaisuudessa. Eräs pientuottaja kiteytti motivaation omaan uusiutuvaan tuotantoon investoimisesta näin: “Irti maailmanmarkkinahinnoista!”. Toinen unelmoi suurista saksista ja irrottautumisesta kokonaan pois jakeluverkosta. Näyttäisi siltä, että inflaatiovauhdista karannut monopolihinnoittelu, vaikkakin regulaattorin asettamissa rajoissa, on saanut kansan liikkeelle. Eikä ihan syyttä.

 

Vartti pois Carunalta -tempaus on taktinen innovaatio

Infrastuktuuriin kytketty, monopolitarjoajalta ostava kuluttaja on hankalassa tilanteessa. Infrastuktuurinen kulutus on näkymätöntä, mutta usein myös sellaista, josta irrottautuminen on erittäin hankalaa, kallista ja hidasta. Perinteistä ostoboikottia on mahdotonta tehdä, eikä ”off-grid” eli verkosta irrottautuminen ole tapa saada massoja liikkeelle. Päivittäistavaroiden kuluttamisessa tavaran tuottajan vaihtaminen on suhteellisen helppoa. Sähkö- tai lämpöverkon vaihtaminen ei niinkään. Vastustuksen keinovalikoimassa on siis ollut toistaiseksi vähän helppoja vaihtoehtoja. Kansalaiset etsivät nyt aktiivisesti uusia toiminnan muotoja, joilla perinteistä toimialaa muokataan asiakaslähtöisemmäksi ja reilummaksi.

Vartti pois Carunalta -tempaus muokkaa perinteistä ostoboikottimenetelmää infrastruktuuriseen kulutukseen. Kun yksittäiset kuluttajat ryhmittyvät, saadaan aiheutettua näkyvä muutos. Tässä tapauksessa pientä harmia. Toiminta jatkui usean sunnuntain ajan, mutta on kuitenkin vaikea arvioida, aiheuttiko aktivismi kuopan kysyntään. Kyseenalaista on myös, kohdistuiko harmi edes oikeaan toimijaan.

Kaikesta huolimatta toiminnassa oli kyse ns. taktisesta innovaatiosta, jossa yhdistyy tuoreella tavalla vanhat aktivismin periaatteet internetissä reaaliaikaiseen toiminnan orkestroimiseen. Tempauksen voi tulkita heikoksi signaaliksi siitä, mihin suuntaan nopea ja täsmäytetty ruohonjuuritason toiminta on siirtymässä. Seuraava taktisen innovaation iteraatio tuottanee jotain näkyvämpää ja kohteelleen harmillisempaa.

 

Viiden erilaisen ryhmän toiminnan keskiössä on energiamuutos

Energian kuluttajat ovat siis omaksumassa toimintatapoja, jotka ovat tuttuja aktivismin puolella. Perinteisesti aktivistien rooli energiajärjestelmän muokkaamisessa on näkyvä. Aktivistit näyttävät mallia ja mobilisoivat joukkoja liikkeille. Viime aikoina Suomessa esimerkiksi Fennovoiman rakennustoiminta ennen ydinvoimalan rakennuslupaa Pyhäjoella on saanut paljon julkisuutta. Aktivismi kohdistuu tyypillisesti vallitsevia toimintatapoja ja järjestelmää vastaan, kuten Carunan ja Fennovoiman tapauksissa.

Professori Johan Schot tunnistaa viisi erillistä kansalaisryhmää, joista aktivistit on vain yksi. Neljä muuta ovat kuluttaja-tuottajat, oikeuttajat, välittäjät ja kärkikäyttäjät. Näiden ryhmien toiminnan keskiössä on muutos, jolla saadaan aikaan edellytyksiä uudelle kestävämmälle energian tuotannolle, jossa taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristökysymykset on otettu paremmin huomioon kuin vallitsevassa keskitetyssä järjestelmässä.

Esimerkiksi aurinkoenergian pientuotanto on kasvanut nopeasti. Selkeästi kuluttaja-tuottajat ovatkin yksi kasvava ryhmä, kun energian pientuotantoteknologiat kehittyvät. Sinänsä energian tuottaminen itselle ja muille ei ole mitään uutta. Lämmön tuottaminen omalla tulisijalla on tästä perinteisin muoto.

Toisaalta aktiiviset kansalaiset tekevät työtä uuden teknologian tai toiminnan oikeuttamiseksi, tekemiseksi hyväksytyksi. Käyttäjien rooli esimerkiksi Saksan aurinkoenergian yleistymisessä on merkittävä. Käyttäjät tarjovat tietoa, murtavat vanhoja käsityksiä ja rakentavat kulttuurista hyväksyntää ja mahdollisuuksia uudenlaisen teknologian ja toiminnan muotojen yleistymiseen.
Kansalaiset voivat toimia myös välittäjäorganisaatioina toimijoiden, kuten tuottajien ja yksittäisten kuluttajien, välissä. Yhteistöenergiahankkeet tai energia-aiheiset internet-foorumit kokoavat yhteen kansalaisia, jotka auttavat tuottajia, kuluttajia ja lainsäätäjiä ymmärtämään toisiaan ja tulevaisuuden muutostarpeita. Tähän ryhmään kuuluvat myös joukkorahoittajat. Joukkorahoituksesta energia-alalla erinomainen esimerkki Suomessa on Joukon voima ja Finnoonportin energiatehokkuuden nostaminen. Joukkorahoittajat ovat keränneet pelkästään tätä yhtä kohdetta varten yli puoli miljoonaa euroa aurinkosähköön ja maalämpöön investoimiseksi.

Viimeistä ryhmää voimme kutsua kärkikäyttäjiksi. Näille käyttäjille uusien teknologioiden muokkaaminen ja parantaminen on arkipäivää. Kärkikäyttäjien projektit ratkaisevat teknisiä ongelmia, joita käyttäjillä itsellään on syntynyt. Väitöskirjassani tutkin erityisesti tätä ryhmää. Pitää kuitenkin huomata, että kärkikäyttäjät eivät ole pellopelottomiksi kerralla syntyneitä vaan useimmiten pitkän linjan tee-se-itse miehiä ja naisia, joille itse rakentaminen ja kokeileminen on ollut aina verissä. Sellainen energiajärjestelmä, jossa muutosdynamiikalle annetaan tilaa, ottaa myös tämän ryhmän mahdollisuudet huomioon.

 

 

Kirjoittaja

Jouni Juntunen

tutkijatohtori, Aalto-yliopisto

 

Kirjoitus julkaistu alunperin Smart Energy Transition -hankkeen blogikirjoituksena.

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää seuraavia HTML tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>