1000 MW on hyvä alku, joka tarvitsee jatkoa

Suomen tuulivoimakapasiteetti ylitti maagisen 1000 MW:n rajan vuoden vaihteessa. Rajan ylittäminen on tarkoittanut lukemattomia työtunteja niin hankekehityksessä, suunnittelussa kuin rakentamisessakin. Se myös tarkoittaa miljardien investointeja Suomeen – ennen kaikkea alueille, joissa investoinnit ja työllisyys ovat muuten vähissä.

 

Suomen nykyinen tuotantotuki on tehnyt juuri sen, mikä sen pitikin: käynnistänyt hankesuunnittelun, tuulivoimarakentamisen ja tuulivoima-alan Suomessa sekä lisännyt uusiutuvaa energiantuotantoa. Tuulivoima-ala työllistää tänä päivänä kehittämisessä, rakentamisessa ja huollossa yli pari tuhatta ihmistä.

 

Tuulivoimaa rakennetaan pääasiassa pieniin kuntiin, niin Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle kuin Kainuuseen. Isoimmat tuulivoimahankkeet tarkoittavat pienissä kunnissa – ja niiden naapurikunnissa – maanrakennuspuolelle täyttä työllisyyttä vuodeksi-pariksi. Paikallisille hotelleille rakentaminen tarkoittaa täyteen buukattuja öitä sekä ravintola- ja muille palveluille toivottua piristysruisketta. Ja kaikki tämä tapahtuu taantumassa, jossa rakentaminen on monin paikoin muuten jäissä.

 

TEM:n selvityksen mukaan 59 % tuulivoimahankkeen elinkaaren rahavirroista jää Suomeen. Tämä on erittäin hyvä osuus. Vaikka voimalat tilataan ulkomailta, on osa komponenteista kotimaista alkuperää. Lisäksi tulevat jo edellä mainitut maanrakennustyöt sekä huolto ja kunnossapito, jotka työllistävät suomalaisia vuosikymmeniä. Pohjoisen tuulipuistokeskittymät ovat jo poikineet paikallisia huoltotiimejä sekä mahdollistaneet ”oman kylän poikien” palaamisen kotikuntaan töihin.

 

Suomeen jäävien tai voimaloiden sisällä palaavien komponenttien lisäksi noin 3000 henkeä työllistävä suomalainen komponenttiteollisuus valmistaa tuotteita vientiib. Itse asiassa yli 90 % suomalaista komponenteista päätyy ulkomaille. Vahva tuulivoimaloiden kotimarkkina antaa uskottavuutta suomalaiselle komponenttivalmistukselle, sekä luo myös uusia alihankintaketjua, kuten suomalaista tornivalmistusta, josta on iloksemme uutisoitu helmikuun aikana.

 

Muu maailma on jo siirtynyt tai on siirtymässä vauhdilla kohti uusiutuvaa, vaihtelevaa, energiantuotantoa. Tällä hetkellä jo useammassa maassa etsitään kuumeisesti ratkaisuja vaihtelevan tuotannon ja vaihtelevan kulutuksen yhteensovittamiseksi. Suomi voi hyötyä tästä kehityksestä tai jäädä sen ulkopuolelle. Suomessa on osaamista, joka voidaan jalostaa vaihtelevan kulutuksen ja vaihtelevan tuotannon yhteensovittamisen haasteen ratkaisemiseksi. Tässä on mahdollisuus Suomen kipeästi kaipaamalle cleantech-viennille, kunhan sille annetaan tilaa, sopivat olosuhteet ja mahdollisuus kehittyä.

 

Se kuinka Suomi pääsee hyötymään lisää energiaan liittyvästä cleantech-markkinasta, työllisyydestä ja muista tuulivoiman tuomista hyödyistä, riippuu tänä vuonna tehtävistä poliittisista päätöksistä. Nykyisillä sähkön hinnoilla mitkään sähköntuotannon investoinnit eivät ole kannattavia ilman taloudellista tukea. Pöyryn vastavalmistuneen selvityksen mukaan valtiolle on edullisinta poistaa tuetulta tuotannolta riskiä niin paljon kuin mahdollista: kaikki tuottajan riskit heijastuvat rahoituskustannuksiin, mikä nostaa tuotantokustannusta ja sitä kautta tarvittavaa tukimäärää – eli valtion kustannuksia.

 

Pöyryn selvitys tukee STY:n hallituksen aikaisempaa käsitystä siitä, että Suomelle järkevin tukimuoto olisi kilpailutettu liukuva preemio. Käytännössä tämä tarkoittaa nykyisenkaltaista tuotantotukea, jonka taso (€/MWh) määritetään joka kierroksella kilpailutuksella. Järjestelmä varmistaa, että vain kustannustehokkaimmat tuotantomuodot ja hankkeet rakennetaan. Lisäksi järjestelmä estää ylituen mahdollisuuden: rakennettavat hankkeet saavat kulloisenkin teknologiakehitysvaiheen mukaisesti tukea.

 

Suomen hallituksen linjaamaa 50 % uusiutuvan energian osuutta energiankulutuksesta ei voida saavuttaa ilman tuulivoimaa, etenkin kun liikenteen sähköistyminen ja haja-asutusalueiden asuntojen lämmityksessä tapahtuva muutos öljystä lämpöpumppuihin tulee lisäämään sähkön kulutusta. Nämä ovat sinänsä hyviä kehityssuuntia, kunhan tarvittava sähkö tuotetaan puhtaasti.

 

Energia- ja ilmastostrategiassa määritettävillä riittävän kunnianhimoisilla tuulivoimatavoitteilla sekä uuden tukimekanismin suunnittelulla varmistetaan tuulivoimarakentamisen jatko, nykyisten työpaikkojen säilyminen ja uusien syntyminen sekä investointien jatkuminen siellä missä niitä kipeimmin nyt tarvitaan. Kunnianhimoisella tavoitteella mahdollistetaan myös tuotantokustannusten lasku, minkä avulla tuulivoima tulee aikanaan pärjäämään ilman tukea.

 

Kirjoittaja:

Anni Mikkonen
Suomen tuulivoimayhdistys ry

Julkaisun alunperin Tuulivoima-lehden numerossa 1/2016

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää seuraavia HTML tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>